Tänään
kävin salilla ja unohdin ottaa kuvan sieltä, eli sitä nyt ei nähdä
vielä tänään vaikka Paula sitä kovasti toivoi. No jospa huomenna saisin
otettua kun käyn taas. Nyt on oltu viikko treenaamatta painoilla.
Intervallin tein ja aerobisen viime viikolla. Nyt on kuitenkin vähän
taas parempi fiilis treenata ja eihän tässä ole kuin puoli viikkoa
tähteenä enää, että uimahallin sali aukeaa! JIIIIHAA! Yläkroppaa
treenasin siis: selän, vatsat, takaolkapäät ja hauikset. Tuli kyllä
hemmetin hiki varsinkin sitten oli hiki kun poljin tuossa helteessä
takaisin kotiin. Pitäskin joskus autolla käydessä mitata se matka meiltä
salille. On se kuitenkin toisella puolen kaupunkia (no okei, ei tämä
nyt niin iso kaupunki ole, mutta silti).
Ihmettelin kun IL:ssä
oli juttua siitä kuinka lapset eivät halua puhua aikuisille
koulukiusaamisesta. No ei varmasti halua ei! Ei aikuiset välitä. Itse
tulin joskus koulukiusatuksi ala-asteella ja osittain yläasteellakin.
Ensinnäkin siitä on kyllä jäänyt tosi paljon traumoja mulle ja olen
huomannut, että moni asia voisi olla toisin jos niin ei olisi
tapahtunut. Järkee oli kyllä kertoa silloin asiasta opettajalle kun eräs
opettaja otti vaan minut ja kiusaajan käytävään ja sanoi: "pyydäppäs
nyt anteeksi" sitten kiusaaja sanoi vain välinpitämättömästi "anteeks"
ja se siitä. (Siis tämä sen jälkeen kun kiusaaja oli potkaissut minua
niin että lensin päin seinää.) Toinen kerta oli se kun opettaja sanoi
minulle kiusaamisen jälkeen, että: "Sano sinä vain että höpsön köpsön"
joopa joo. varmaan olis auttanu tosi paljon. Turha oli itseään yrittää
puolustaa, koska siitä seurasi joku naurun remakka tms. Äiti asiaan
yritti puuttua mutta sitten kiusaaja haukkui minulle häntäkin... Täytyy
sanoa, että onneks en ole enää peruskoulussa ja olen sentään sen verran
järkevissä työpaikoissa, että siellä ei mitään kiusaamista ole. Mutta
mielestäni kuitenkin tästä on jäänyt huono itsetunto, jatkuva pyrkiminen
täydellisyyteen (pitäisi siis koko ajan näyttää ja olla parempi kuin
paras), ääretön viha (minusta olisi esimerkiksi niin ihana kuulla, että
joku kiusaajistani on epäonnistunut elämässään tms) ja kaikkea muuta
tuon tyylistä. Onneksi kuitenkin minulla oli melkein aina kiusaamisesta
huolimatta kavereita koulussa. Ei kuitenkaan ollut ihan yksin.
Tänään
grillattiin ja niin tehtiin eilenkin. Oli kyllä toooosi ihanaa kun sai
herkullista ruokaa suht vaivattomasti. Työnsi vaan eväät grilliin ja
otti aurinkoa loppu ajan. :D Oli muuten tosi yllättävää kun Kaisa
suositteli vaihtamaan pikakaurahiutaleet isoihin hiutaleisiin. En oo
tullut edes ajatelleeksi sitä, että ne pikahiutaleet on aika käsiteltyjä
ja nostaa verensokerin nopeasti korkealle, joka taas on minun
kilpirauhaselle huonompi hommeli. Jotenkin sitä vaan aattelee, että kun
syö kaurapuuroa niin se on vaan ihan ok, eikä sitten tule vaan
ajatelleeksi sitä laatua. :D Okei. Oon kyllä ehkä vähän yksinkertanen,
mutta näin on. Huomenna olis vapaata ja sen salin lisäksi pitäisi kyllä
keksiä jotain hauskaa tekemistä. Olis ihana käydä alennusmyynneissä,
mutta ei oo just nyt rahaa, kun ei oo vielä tullut sitä. Ja vähän olen
muuten innosta piukeena kun parin viikon päästä käyn Kaisan luona
Kajaanissa ja saan silloin uuden ohjelman sekä tehdään se mittaus.
Nii
ja mikähän minulla on kun tuntuu, että treenipainot vaan junnaa
paikallaan. Välillä ne vähän jopa laskee, mutta ei koskaan ainakaan
nouse isommiksi. En tajua mikä hitto siinä oikein on. Vaikka yritän
niitä aina nostaa niin silti ne ei nouse.
No comments:
Post a Comment