Polovi kakkana

Joo onpas hauskaa. Viettelen kevyttä viikkoa tässä ja ajattelin, että olisin tänään käynyt lenkillä. Sitten polvi ajatteli taas vaihteeksi tulehtua ja hyvä, että kestää kävellä kotona sohvalta keittiöön. Inhottavan tuntunen jalka. Lättäjalat aiheuttaa näköjään välillä pientä oiretta. Pitäs nyt helkkari soikoon ostaa ne pohjalliset oikeesti! En vaan saa aikaseksi millään. Harmittaa vaan kun tosiaan olis halunnu lähtee lenkkeilemään ja huomenna ajattelin, että jos olisin tehnyt vaikka intervallitreenin. No pitää sitäkin sitten katsoa. Burana 800 olen vedellyt vaivaan ja kyllä se aina vähän helpottaa. Eniten helpottaa ihan vaan lepääminen.

Tänään kävin ostamassa vähän ruokaa Tampereen mimmimiittiin sekä itselleni, että muillekin. Voi vitsit odotan jo ihan innolla! Kivaa päästä tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä.

Ihmettelen muuten minkä takia ihmiset kuvittelevat niin helposti tuntevansa toisen vaikka oikeasti eivät tiedä mitään. Sitten aletaan olettamusten perusteella jotain ihmeellistä selittämään, että minkälainen ihminen minä olen. Toivottavasti en hyvin usein tällaisiin ihmisiin törmää, mutta ihmeellisintä on jos niitä alkaa olla entisessä lähipiirissä. Mielestäni kannattaa ensin tutustua, ennen kuin alkaa arvostella. Ja mielestäni jokainen ihminen voi olla sellainen millainen on. Kamalaa olisi jos pitäisi yrittää olla jotain muuta. Mielipiteensä ja asiansa pitää pystyä kertomaan jotta toinenkin tietää missä mennään eikä salailla ja sitten yhtäkkiä läväyttää naamalle jotain sellaista mikä ei edes ole totta - ei edes hippusta totta. Tai ei edes läväytetä naamalle vaan jotain ihan muuta. Voi kun läväytettäisiinkin niin voisi edes itse sanoa jotain, mutta näissä tapauksissa kommunikointi on yleensä NIIN toispuoleista.

Mutta onneksi osaan jättää nämä ihmiset omaan arvoonsa ja olla juuri sellainen kuin haluan ja olen. Minä ainakin haluan elää unelmaani päivästä ja vuodesta toiseen, välittämättä siitä mitä mieltä muut ihmiset on asiasta. Näin minä tulen onnelliseksi. :)