Stressiä

Onneksi tuo tauti lähti musta jo keskiviikkona ja perjantaina ei koskenu edes kurkkuun enää aamulla. En kuitenkaan ole päässyt treenaamaan, koska töitä on riittäny koko viikonloppu... Ens viikonloppuna on kans töitä ja uimahalli on niin huonosti auki viikonloppusin, että en pääse sinne mitenkään töiden jälkeenkään. Mutta töitä on pakko tehdä. On saatava rahaa. Tilanne on se. Ja sitä paitsi haluan ostaa jotain joulun jälkeen itselleni. Alkaa olla varmaan verenpainekin koholla tämän työn ja kouluKIIREIDEN takia. Enempää en valita töistä, koska omasta tahdosta niitä teen ja onneksi on töitä! :)

Tuttuni houkutteli minua LadyLinelle sen verran, että voisin käydä siellä silloin kun en pääse uimahallille. En tiiä... On aika kallis paikka, enkä usko että sieltä löytyy ihan sitä mitä minä tarviin. Iibodylle voisin muuten vaikka mennä mutta tuntuu, että siellä on niin ahdasmielinen tunnelma ja siksi en kehtaa mennä sinne.
Maanantaina pääsee treenaamaan! JEE! Ja saa alottaa onneks mukavasta treenistä, eli nyt olis vuorossa rinta, hauis ja pohkeet. Voi, että minä treenaan apinan raivolla! Olen jo nyt ihan innosta hihkuen menossa! :D Onneks on näin mahtava harrastus. Pianon soittokin on semmosta pakkopullaa ollu vähän aina. En tiedä minkä takia sitä edes jatkan, mutta en ossaa vaan enää lopettaa yli kymmenen vuoden jälkeen tuosta vaan. Pelkään muutoksia. Enemmän äitini harrastaa tätä minun pianonsoittoa kuin minä ite. Kylläpä kauniisti kirjotan, mutta näin se vaan menee.