Elävien kirjoissa.

Viime päivityksen jännittävistä tunnelmista takaisin tähän päivään. Menin keskiviikkona taas salille treenailemaan. Lämmittelin huolella ja tämän jälkeen sitten oli tarkoitus tehdä yläkroppatreeniä. Penkkipunnerruksella aloittelin ja hyvä kun jaksoin sen 20 kilon tangon nostaa paria kertaa rinnasta. Tämä saikin sitten riittää mulle tältä erää. Menin ensin lukemaan lehtiä, jonka jälkeen katsoin parhaaksi mennä pitkälleen matolle tekemään rentoutusharjoituksia. Hengittelin ja kuuntelin rauhallista musiikkia. Tuli todella tarpeeseen. Heikkikin sanoi, että oli tosi ylpeä musta, kun menin rentoutumaan, enkä väkisin yrittänyt treenejä vääntää. Pari vuotta sitten olisin nimittäin yrittänyt. Illasta sitten kävin ohjaamassa yhden tunnin ja siellä oli jo huomattavasti parempi olo.

Tänään sitten kokeilin uudella sykkeellä tuota yläkroppatreeniä ja nythän oli jo ihan eri meininki tiedossa. Vaikkakin otin vielä lopputreenin vähän iisimmin, niin tänään oli niin paljon parempi päivä kaiken kaikkiaan.

Sitten sain ehkä kirjekaverin Texasista! Katsotaan laittaako minulle päin jotain hauskaa. Etsin siis kirjekavereita, jotka voisi kirjoitella mulle englanniksi, että saisin lisäharjoitusta semmoiseen kevyeen kirjoitukseen ja puhumiseenkin. Olen aina halunnut olla hyvä kielissä ja saada kansainvälisiä kavereita, mutta ongelmana on lähinnä ollut se, että tarvitsen englantia hirmu harvoin ja sitten jännitän ihan sikana, vaikka osaisinkin. Esimerkiksi Biosignature kurssilla uskaltauduin viimeksi puhumaan vasta viimeisinä päivinä, kun olin tarpeeksi itse ensin kuunnellut muiden pölötystä. Nyt aion opetella small talkin ja päästä sitä kautta myös keskusteluihin mukaan. :)