Kaikki
aina ajattelee, että kaikki harrastukset pitää alottaa tosi nuorena.
Monet ihmiset jättää hirveesti unelmoimiaan asioita tekemättä vaan sen
takia, koska ovat muka niin vanhoja alottamaan. Töitä varmasti pitää
tehdä enemmän jos haluaa saavuttaa jonkun tietyn tason jos aloittaa
vähän vanhempana, mutta ei kai se sitä sano, etteikö jotain tavoitetta
voisi saavuttaa. Ja tietysti niiden kirimiseen, jotka ovat aloittaneet
nuorempana täytyy käyttää voimia, mutta kun tavoite on saavutettu niin
olo on varmasti mahtavaakin mahtavampi.
Eilen aamuna oli sairaan
ihanaa kävellä kouluun. Ei ollu kylmä ja sai ajatella omia juttuja. Oli
semmosta rentouttavaa. Olisi pitänyt pistää jo heti sillon ylös, että
mitä päässä liikku. Oli hauskoja ajatuksia, mutta enää en muista
niitä... Harmi. Koulussa puhuttiin älykkyyden lajeista. Kivaa oli
katsoa, että mitä älykkyyksiä iteltäni löytyy ja minkä verran. Intrapsyykki nen
älykkyys on ainakin mulla melko vahva alue. Pohdin aina niin paljon
asioita omasta elämästä ja etsin semmosta jotain, mistä saisin ratkasun.
Lisäksi mulla selkeesti eniten löyty musiikillista älykkyyttä, mikä ei
kyllä ollut sinäänsä ihme. Liikunnallista älykkyyttä kans jonkin verran
ja vähän muitakin. Juteltiin koulussa myös siitä, että mitenkä siellä
huomioidaan aina vain esim. matemaattisesti tai kielellisesti älykkäät.
Oli ihan mielenkiintosia keskusteluja, enkä niistäkään muista enää
paljon mitään... Harmi sekin :D
Huomenna sitten treenaamaan
yläkroppaa. Tänään juoksin ihan jonkun matkaa kotkankalliolta niiralaa
kohti. Muistan kuinka joskus loppu aivan voimat kesken, mutta nyt oli
kyllä kevyt askel ja pystyi juoksemaan pitempään. Sitten loppu
hapenottokyky, muuten olis voinu jatkaa, mutta se aiheutti sitten pistoa
vatsaan niin piti vaihtaa kävelyksi.
No comments:
Post a Comment