Voihan voi...

Mulla jostain syystä alko keskiviikko iltana, salitreenin päätteksi tehdyn juoksun jälkeen, koskea kantapäähän. Torstai aamuna kun heräsin niin koko vasemman jala kantapää oli ihan punanen, turpeessa ja iho kireellä turvotuksen johdosta. Voitelin sit siihen Mobilaattia ja otin särkylääkkeen ja läksin kouluun linkaten (onneksi kuitenkin on auto). Olin menossa salille eilen, mutta tuon jalan takia en mennyt, koska olis ollu jalkatreeni. Tänään onneksi tuo turvotus ja kipu on vähän laskenut, mutta en vieläkään hirveesti uskalla rasittaa tuota kantapäätä, että ei vaan uudestaan äjähdä samanlaiseksi. Ihan persiistä. Olisin eilen halunnu niin paljon salille ja ajattelin, että jos tänään kävisin, mutta ei taida siitäkään tulla mitään. Huomenna menen, vaikka olis koko jalka kuoliossa!

Selän sain viimekertasessa treenissä kyllä tosi kipeeksi. En tajua mitä tein :D Ylätalja leveellä otteella ja isolla painolla. No okei, yhdessä sarjassa tekniikka oli mitä oli, mutta meni oikeaan paikkaan. Ja tein penkissä sarjaa 30kg:llä! JIIHAA, tätä onnen päivää! Olen vaan ollu niin tyhmä ja pelänny laittaa ne vitosen kiekot sinne päihin. Mua aina jostain syystä tuo penkki pelottaa, että jään sen tangon alle ja joudun huutelemaan apuja, vaikka näin ei ole kyllä kertaakaan vielä käynyt. Lisäksi en yhtään usko itseeni ko. liikkeessä. Tuntuu, että oikein pään sisälle menee semmonen jokin ukkeli, joka sitten sieltä huutelee, että: "sinä et pysty siihen, ei riitä voimat, oot niin pieni ja heiveröinen p**ka!" Mielen voima on kyllä ihmeellinen. Kyllä jos sitä itelleen koko ajan jotain tuommosta kakkaa jankuttaa, niin ei varmasti nouse yhtään mikään, ei ees nuppineula lattialta, kun eihän sitä uskalla edes mennä yrittämään.

Tänään pitää keksiä jotain hauskaa tekemistä. Heikki on auttamassa yksiä muutossa ja minä oon vanhempien luona.