Lauantaina yksinhuoltajana - yksinKISAhuoltajana

Heikin kisaprojekti huipentui lauantaina olleisiin voimanostokisoihin. On ollut kiva seurata näin läheltä kisaprojektia, kun oma ukko valmistautuu. Heikin oli tarkoitus mennä kisaamaan alle 93 kiloisissa, mutta jo dieetin alkumetreillä tuli "pienoisia" ongelmia vatsan kanssa jälleen kerran. Hekin vatsa on ailahtelevasti huonossa ja hyvässä kunnossa vuoron perään. Dieetille vatsa sattui olemaan erittäin huonossa kunnossa. Yritettiin ottaa kaikki tehokeinot käyttöön ja viimein vatsa saatiinkin pelaamaan suhteellisen normaalisti. Tämä ei kuitenkaan auttanut siinä vaiheessa kun aikaa oli enää muutamia viikkoja jäljellä. Asiaa kyllä lähdetään nyt selvittämään oikealle lääkärille ja tehdään kaikki tarvittavat kokeet MDD:n kautta. Loppujen lopuksi kisapaino oli 95,6kg ja alle 105 sarjassa jouduttiin kisaamaan. Onneksi kisassa kuitenkin Wilksin pisteytys (elopaino suhteutettuna nostomääriin), joten siinä mielessä tuo sarjavaihto ei haitannut.

Joka tapauksessa ilon ja surun hetkiä on ollut. Välillä fiilis on ollut "v**tu minä mihinkään kisoihin lähde" ja välillä ollaan juhlittu riemusta kun uudet ennätykset on paukkuneet salilla. Viimeisimpänä koitoksena kuume, joka koitti muutama viikko ennen kisaa. Tauti varmasti tulikin sen seurauksena, kun suolisto ja vatsa on niin heikolla hapella ollut. Olen koettanut tsempata kaikin keinoin Heikkiä projektissa ja olen todella ylpeä, että hän teki nyt unelmastaan totta. Tästä on mielestäni hyvä lähteä jatkamaan eteenpäin, kohti vielä parempia tuloksia!

Kisapäivä alkoi aamulla kun söimme ja lähdimme hyvissä ajoin Kajaaniin punnitukseen. Isäni tuli mukaan kuvaamaan ja äitini kannustamaan muuten vain (hän ei ollut aiemmin käynyt missään urheilukisoissa, joten kokemus oli muutenkin varmasti :)). Palloilimme Kajaanin Kuohun salilla ja ihmettelimme menoa. Ennen kun ei oltu tällaisessa mukana oltu, niin oli vähän hakemista aluksi. Löysimme kuitenkin oikeat henkilöt ja saimme kortit eri nostojen korotuksia varten. Punnitus meni ja sen jälkeen syötiin, että saadaan energiaa tulevaan koitokseen. Kilpailijat oli jaettu kolmeen ryhmään runsaan osanottajamäärän vuoksi (27 osallistujaa). Ensimmäisessä ryhmässä kisasivat naiset ja veteraanit, toisessa juniori miehet, kolmannessa subjuniorit ja miehet. Heikki aloitti lämmittelyt ja minä katselin vierestä ja odottelin tulevaa kyykkyvuoroa. Olin vähän hermona vielä, koska en yhtään tiennyt mitä pitäisi itse kisatilanteessa tehdä ja toimia. Katsoinkin tarkkaan toisten kisaamista ja erityisesti otin mallia toisilta huoltajilta. Kun meidän ryhmän vuoro tuli, siirryimme varsinaiselle huoltoalueelle. Ensimmäisenä varmat painot kyykkyyn ja 160kg tankoon. Hieroin mankkua Heikin selän täyteen ja viimeiset tsemppaukset huusin korvaan. Haha. Annoin ohjeita nostoon huoltoalueelta koko noston ajan "Painetta sinne vyötä vasten! Keskikroppa tiukkana! Odota merkki! Sieltä vaan!!" Noston jälkeen oli minuutti aikaa tehdä seuraava korotus ja minä kirjoittelin painoja lappuun ja palautin niitä kirjurille.

Penkkipunnerrusosio meneekin sitten ihan rutiinilla. Mankkua selkä täyteen hirveellä huudolla ohjeita sieltä huoltoalueelta. Itseasiassa ääni tais vaan nousta koko kisan ajan. Hups. Tässä välissä tajuttiin, että kisat tulee kestämään sen neljä tuntia ja meillä ei ole tarpeeksi ruokaa mukana. Minä juoksin kauheeta vauhti viereiseen keilahalliin tauolla ja ostin sieltä mitä vain (eli karkkia), että saadaan verensokerit edes johonkin. Karkilla sitten mentiin kisan loppuun. Olokin tuntui paranevan sillä. Hoho, tosi terveellistä ja niiiiin hyvää. Viimeisenä lajina veto, jossa mankun lisäksi hierottiin talkkia reidet täyteen. Toisilla oli jotain hienoja talkkipurkkeja, mutta ei TENAVAN RASVATALKKIA mikään voita! Viimehetken ohjeet ja tsempit Heikille ja siitäpä oli hyvä lähteä vetämään. Taisin muutaman kerran hokea "perkelettä" siinä ennen nostoa.

Lopuksi vuorossa oli palkintojen jako. Yhteistuloksella 520kg päästiin kahdeksanneksi (8/11). Tavoitteesta jäätiin aikalailla, mutta ensi kerralle hoidetaan vatsa oikeasti kuntoon, mennään pienempään sarjaan, kasvatetaan samaan aikaan tuloksia ja pysytään terveinä myös se piikkausjakso. Kisan lopuksi Heikki antoikin minulle palautetta, että huoltaminen meni erinomaisesti. Ainut miinus oli, että meinattiin kokonaan unohtaa talkki ennen vetoa. Siinä vaiheessa vasta tajuttiin kun mentiin huoltoalueelle ja muut oli siellä reidet valkeana. Ruoan vähäinen määrä oli vain inhimillinen ajatushäiriö, koska ei vain tiedetty kuinka kauan tommoiset kisat kestää ja miten raskasta on loppujen lopuksi pitää parasta tikkiä ja lämpöjä lihaksissa. Siihen päälle vielä yhdeksän helkkarin kovaa nostoa, joista kolme pelkkinä negatiivisina. :D Heikkihän oli jokaisen unelmahuollettava. Jätkä pysyy tyynenä kuin viilipytty koko ajan. Ei mitään hätäilyä vaan rautaista keskittymistä. Ei valita turhista vaan tekee parhaansa. Mieshän on siis tehty kisaamaan!