Yritä ja epäonnistu rohkeasti!

Nyt täytyy sanoa, että oli elämäni työntäyteisin viikko! Vaikka työskentelin useimpina päivinä klo 8-18, niin ei kyllä tunnu missään. Pidemmän päälle kyllä tuommoinen ei ehkä olisi oikein sopivaa, mutta olen pyrkinyt jakamaan töitä niin, että en joudu tinkimään omasta hyvinvoinnistani kovinkaan paljon. Varsinkin, kun oma terveyteni ei täysin ole ok, niin täytyy ottaa kunnolla lepiä välillä. Viikonloppuna en tee töitä, kuin pakon edessä ja näitä pakkoja vain harvoin on eteen tullut. Huomaan myös, että kun olen yrittäjänä ja saan tehdä sitä mitä haluan, niin pidemmätkään työpäivät ei tunnu niin uuvuttavalle. Silloin kun olin palkkatöissä jotka eivät olleet lähelläkään rakastamiani asioita, jo kuuden tunnin jälkeen odotti vain, että pääsee kotiin. Elin siis vain pelkät viikonloput.

Tuntuukin, että aika moni elää vain viikonloput. On aika surullista, jos kokee olevansa jotenkin loukussa töissään. Nähdään vain yksi vaihtoehto elämässä. Uskon kuitenkin, että moni meistä pystyy tekemään valintoja vaikkapa työpaikastaan tai asenteestaan. Jos työnteko jossain paikassa mahdollistaa vaikka oman talon pitämisen, hienon auton hankkimisen perheestä huolehtimisen, harrastukset, etelänmatkan kerran vuodessa jne. niin eikö silloin asenne omaa työtä kohtaan pitäisi olla kiitollinen ja tyytyväinen? Mikäli et ole tyytyväinen, niin onko esimerkiksi omakotitalo tai hieno auto sinulle tärkeitä asioita, vai ostatko ne vain sen takia kun muutkin niin tekevät? Näyttääksesi muille että sinulla menee hyvin? Muuta asenteesi ja ole tyytyväinen siihen mitä olet työteolla saavuttanut!

Monesti meidät vain laitetaan pyörimään siihen oravanpyörään. Jos ollaan erilaisia tai halutaan erilaisia asioita, niin se tekee meistä jotenkin yhteiskuntakelvottomia. Monet sanovat, että haluaisivat olla aina lomalla. Mutta haluaisimmeko oikeasti? Mitä tekisit jos olisit aina lomalla? Löhöäisit sohvalla ja katsoisit televisiota? Yleensä ihminen on onnellinen jos hän saa kehittää itseään ja oppia jotain uutta. Ja yllättäen esimerkiksi yksityisyrittäjät ovat tutkimusten mukaan tyytyväisimpiä ajankäyttöönsä (vaikka ulospäin monesti saattaa näyttää, että eihän me tehdä kuin vain työtä!) Mitä sinä haluaisit oppia tai tehdä vaikka joka päivä? Mikä saa sinut innostumaan?

 Entä jos minulla ei ole rahaa? Entä jos minulla ei ole aikaa? Entä jos se on liian vaivalloista? Et taida oikeasti edes haluta muutosta. Liikunnasta sanotaan, että et voi kehittyä jos et käy mukavuusalueesi ulkopuolella. NO NIIMPÄ! TEE, ÄLÄKÄ SELITÄ! Rahako on esteenä? Mitäpä jos jättäisit ostamatta sen 12 000e:n auton. Tarvitsetko edes rahaa, että voit saavuttaa haluamasi? Eikö löydy aikaa? Miksi hitossa töllötät vain televisiota iltakaudet evääsikään liikauttamatta asian eteen. Jos et toimi, niin et halua sitä tarpeeksi. Sinun ei tarvitse edes tietää miten siinä käy tai mitä sinun pitää tehdä? Aloita siitä, että tiedät OIKEASTI mitä haluat. Kirjoita asia paperille ja lisää siihen kohtia sitä mukaa, kun keksit millä keinoin saavutat haluamasi. Moni ei kehtaa tehdä edes sen vertaa... Täytä lähipiirisi sellaisilla ihmisillä, jotka kannustavat sinua ja luovu niistä ihmisistä jotka lyttäävät sinut. Usein saamme vain kuulla "ei tuo kannata" jne. Ne puheet kuuluvat niille ihmisille, joilla ei ole munaa yrittää jotain uutta ja uskomatonta ja jotka eivät halua sinun parasta. Moni on aloittanut vaikkapa yrityksensä autotallista. Tarvitaan vain helvetinmoinen palo jotakin kohtaan!

Kadutko enemmän sitä että yritit ja epäonnistuit, kuin sitä että et ole koskaan yrittänytkään?

Kirjoitin päiväkirjaani: "Biosigntaure ohjaajaksi vuonna 2011" tai jotain tuohon tyyliin. En tiennyt silloin mistä saisin rahat koulutukseen, en tiennyt onko minusta yrittäjäksi tai uskaltaisinko heittäyty kohti tuntematonta. Tässä sitä nyt ollaan, eikä ole kaduttanut päivääkään, että kirjoitin tuon lauseen päiväkirjaan vuonna 2010.